Tiistai. Herätyskello soi. Sama laulu joka aamu. Stam1nan Panzerfaust. Ennen rakastin tätä biisiä. Nyt mikään ei voisi vituttaa enempää. Miksi edes piti valita herätysääneksi kappale, josta oikeasti tykkäsin. Laitan torkun päälle niin kuin joka aamu. Piti herätä vähän aiemmin, että ehtisin laittaa edes jotain aamupalaa. Torkutan vielä pari kertaa. Herään. Katson kelloa. Nukuin jo pommiin. Päätän nukkua ensimmäisen tunnin yli. Tahkosin kouluhommia yötä vasten viime yönä. Ei olisi pitänyt. Ei helvetti. Tällä kurssilla on muuten läsnäolopakko. Pakko ehtiä luennolle. Revin itseni ylös. Vaatteet päälle ja lasi vettä naamaan. Muuhun ei ole aikaa. Vielä rotsi päälle. Laitan kengät jalkaan vain huomatakseni, että toisen kengän nauhat ovat poikki. Menen ovesta ulos ja kävelen kouluun. Olen jo puoli tuntia myöhässä, joten on turha edes juosta. Eikä nauhattomilla kengillä paljon juostakaan.
Tulen luokan ovelle. En viitsi koputtaa oveen vaan kävelen suoraan luokkaan sisään. Koko luokka naurahtaa, kun näkee naamani. Opettaja katsoo paheksuvasti, mutta merkitsee kuitenkin paperiin minun tulleen paikalle ja jatkaa opettamista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun myöhästyn luennolta. Eikä tämä ollut edes aamuluento. Häveten kuljen luokan läpi takimmaiseen nurkkaan. Opettaja saa asian opetettua ja aletaan tehdä tehtäviä. Opettaja alkaa järjestään käydä läpi opiskelijoita neuvoen tämän päivän tehtävissä. Hän viettää osan kohdalla enemmän aikaa, kuin toisten. Kaikki eivät vain opi yhtä nopeasti kuin toiset. En tiedä mukavampaa opettajaa kuin tämä, mutta pelkään silti pysähdystä kohdallani. Opettaja tulee kohdalleni ja päättää hyvää hyvyyttään kysyä, oliko joissain kotitehtävissä vaikeuksia. Tyhjä vihkon sivu ammottaa edessäni ja joudun vastaamaan, että minulla ei ole vielä kirjaa, josta olisin tehnyt tehtävät. Ympärilläni olevat ovat kuin eivät huomaisikaan, mutta tiedän, että heidän mielestään olen vain liian laiska hankkiakseni kirjan. Opettaja katsoo taas paheksuvasti, ei virka sanaakaan ja jatkaa seuraavan kohdalle.
Ruokatauko koittaa viimein. Vedän takin niskaan ja suuntaan ulko-ovea kohti. Joku luokkakaveri huikkaa, että etkö tule syömään. Vastaan syöväni kotona. Paskan vitut. Minun on mentävä kotiin, että saan anottua laskulle maksuaikaa. Menen kotiovesta sisään. Laitan lounaaksi kahvit tippumaan. En mielelläni haluaisi maksuhäiriömerkintää. Opintolaina on kuitenkin ihan ok lisä tuloihin. Joku sanoi kyllä joskus, että jos ei saa opintolainaa niin saa toimeentulotukea. Molemmat vaihtoehdot houkuttelevat, mutta päätän kuitenkin soittaa puhelun. Asiakaspalvelun tätin kanssa asiointi on varmaan koko päivän kohokohta. Rahattomiin tottuneen neidin kanssa asia saadaan puhuttua kivuttomasti ja saan maksuaikaa vielä viikon. Kaadan kahvin kuppiin ja reilusti sokeria, että saan edes vähän energiaa jostakin. Hörppään reunalta ja katson kelloa. Persetti taas on kiire. Saan kahvin juotua, mutta poltan samalla kieleni. Ja äkkiä takaisin koululle.
Kävelen opettajien huoneeseen. Ohjaava opettaja toivottaa minut tervetulleeksi ja käymme keskustelua siitä, kuinka opiskelujeni alku on sujunut. Esitän tavallista iloista itseäni, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaan opettajan henkilökohtaisesti. Pakko antaa hyvä ensivaikutelma, että opettaja ei pidä minua täytenä paskana koko opiskelujeni ajan. Ensivaikutelma ratkaisee uskomattoman paljon ja tiedän tämän jo kokemuksesta. Vuosia sitten olen erehtynyt antamaan huonon ensivaikutelman joillekin ihmisille ja olen katunut sitä siitä asti. Saan opettajan vakuutettua ja suuntaan tenttiin. Vituiksihan se meni. "Uusinnassa nähdään" toivotan luokkatovereilleni ja suuntaan tupakkapaikalle. Sytytän röökin ja pari tutuinta koulukaveria ilmestyy paikalle jutellen jostain. Päätän kommentoida asiaan jotain, mutta kukaan ei edes käännä katsettaan. Keskustelu jatkuu ja heitän väliin vähän jerryä. Ei mitään vaikutusta.
Muut lähtevät jo kotiin. Käyn vielä hakemassa rotsin naulakosta. Otan pyöräni telineestä ja lähden sotkemaan kotiin. Matkalla hidastan vielä luokkakavereiden kohdalla kysyäkseni sitä yhtä kirjaa lainaksi uusintatenttiä varten. Noh. Ei ollut mukana, mutta netissä on tehtäviä. Niin. Kysyin tosiaan, että voinko hakea kirjan lainaan töitten jälkeen illalla, että tuon sen sitten huomenna takaisin ja oppisin ne vitun ala-aste matikat taas. Lukion pitkällä matikalla ei muuten pärjää. Suosittelen lyhyttä. Kannattaa myös harjoitella ne allekain kertomiset ja jakamiset kunnolla.
Pääsen kotiin ja laitan kahvit kiehumaan. Xtra kahvit. Kolme kertaa edullisempaa kuin Juhla Mokka. Ja kuusi kertaa pahemman makuista. Puolet ehtii tippua ennen kuin kaadan ne kuppiin. Kieli on jo kerran palanut, joten huuhdon kupin alas vauhdilla. Irvistyksen jälkeen taas ne vitun kengät jalkaan, kispa alle ja kohti keskustaa. Vielä vähän duunia tähän iltaan. Työpaikan ovella tarkastan tupakka-askin. Tyhjä. Kuka koskaan edes keksi aloittaa tupakoinnin. Nousen portaat ylös ja vedän kuulokkeet korville. Pääsen puhelinlinjoille viisi minuuttia myöhässä ja pomo näyttää siltä, kuin haluaisi viiltää minulta kurkun auki. Sama motispiikki seuraa kuin joka päivä. "Muista ottaa ihan rennosti ja...." Teen siis puhelinmyyntiä. Muihin hommiin, joita koulun päälle voi tehdä ei täältä juuri saa. Ei kauppoja ennen taukoa. Tauko koittaa. Kiroillen säntään ulos ovesta. Uutta röökiaskia hakemaan. Matkalla soitan mutsille, että saisiko vähän lainaa sitä ja tätä varten. Onneksi äiti heltyy. Saan rahaa, että saan sen tupakka-askin ja illalla vähän ruokaa. Ehdin ajoissa takaisin ja myynti lähtee sujumaan. Kotiin 3e tuntipalkalla. Jee.
Poljen kotiin. Ahdistaa, vituttaa, kusettaa ja nälättää. Ajelen risteyksistä katselematta juuri eteeni. Liikennettä on tähän aikaan enää vähän, mutta toisaalta ei juuri kiinnosta vaikka jäisin auton alle. Ajelen kauppaan. Nousen pyörän selästä ja huomaan kuinka puhki oikeastaan olenkaan. Vitun rankka päivä takana. Astelen zombina liukuovista sisään ja tarjouskorin luo. Yksi kinkkupaketti, eikä mitään muuta. Päätän ostaa roiskeläpän ja vähän kaljaa. Muuten ostaisin ruokaa, mutta nyt vituttaa liikaa. Loppuviikon voi syödä makaronia. Jos ehtii. Pääsen vihdoin himaan. Aukaisen selaimen. Tälle viikolle arviolta 10 h itsenäistä opiskelua jäljellä ja päivät buukattu täyteen lähitunteja sekä töitä. Vartin tehtyäni totean, että ei tästä tule tänää enää mitään. Avaan oluen ja päätän pelata vielä hetken ennen kuin menen nukkumaan. Tänään on vasta tiistai.
Tulen luokan ovelle. En viitsi koputtaa oveen vaan kävelen suoraan luokkaan sisään. Koko luokka naurahtaa, kun näkee naamani. Opettaja katsoo paheksuvasti, mutta merkitsee kuitenkin paperiin minun tulleen paikalle ja jatkaa opettamista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun myöhästyn luennolta. Eikä tämä ollut edes aamuluento. Häveten kuljen luokan läpi takimmaiseen nurkkaan. Opettaja saa asian opetettua ja aletaan tehdä tehtäviä. Opettaja alkaa järjestään käydä läpi opiskelijoita neuvoen tämän päivän tehtävissä. Hän viettää osan kohdalla enemmän aikaa, kuin toisten. Kaikki eivät vain opi yhtä nopeasti kuin toiset. En tiedä mukavampaa opettajaa kuin tämä, mutta pelkään silti pysähdystä kohdallani. Opettaja tulee kohdalleni ja päättää hyvää hyvyyttään kysyä, oliko joissain kotitehtävissä vaikeuksia. Tyhjä vihkon sivu ammottaa edessäni ja joudun vastaamaan, että minulla ei ole vielä kirjaa, josta olisin tehnyt tehtävät. Ympärilläni olevat ovat kuin eivät huomaisikaan, mutta tiedän, että heidän mielestään olen vain liian laiska hankkiakseni kirjan. Opettaja katsoo taas paheksuvasti, ei virka sanaakaan ja jatkaa seuraavan kohdalle.
Ruokatauko koittaa viimein. Vedän takin niskaan ja suuntaan ulko-ovea kohti. Joku luokkakaveri huikkaa, että etkö tule syömään. Vastaan syöväni kotona. Paskan vitut. Minun on mentävä kotiin, että saan anottua laskulle maksuaikaa. Menen kotiovesta sisään. Laitan lounaaksi kahvit tippumaan. En mielelläni haluaisi maksuhäiriömerkintää. Opintolaina on kuitenkin ihan ok lisä tuloihin. Joku sanoi kyllä joskus, että jos ei saa opintolainaa niin saa toimeentulotukea. Molemmat vaihtoehdot houkuttelevat, mutta päätän kuitenkin soittaa puhelun. Asiakaspalvelun tätin kanssa asiointi on varmaan koko päivän kohokohta. Rahattomiin tottuneen neidin kanssa asia saadaan puhuttua kivuttomasti ja saan maksuaikaa vielä viikon. Kaadan kahvin kuppiin ja reilusti sokeria, että saan edes vähän energiaa jostakin. Hörppään reunalta ja katson kelloa. Persetti taas on kiire. Saan kahvin juotua, mutta poltan samalla kieleni. Ja äkkiä takaisin koululle.
Kävelen opettajien huoneeseen. Ohjaava opettaja toivottaa minut tervetulleeksi ja käymme keskustelua siitä, kuinka opiskelujeni alku on sujunut. Esitän tavallista iloista itseäni, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaan opettajan henkilökohtaisesti. Pakko antaa hyvä ensivaikutelma, että opettaja ei pidä minua täytenä paskana koko opiskelujeni ajan. Ensivaikutelma ratkaisee uskomattoman paljon ja tiedän tämän jo kokemuksesta. Vuosia sitten olen erehtynyt antamaan huonon ensivaikutelman joillekin ihmisille ja olen katunut sitä siitä asti. Saan opettajan vakuutettua ja suuntaan tenttiin. Vituiksihan se meni. "Uusinnassa nähdään" toivotan luokkatovereilleni ja suuntaan tupakkapaikalle. Sytytän röökin ja pari tutuinta koulukaveria ilmestyy paikalle jutellen jostain. Päätän kommentoida asiaan jotain, mutta kukaan ei edes käännä katsettaan. Keskustelu jatkuu ja heitän väliin vähän jerryä. Ei mitään vaikutusta.
Muut lähtevät jo kotiin. Käyn vielä hakemassa rotsin naulakosta. Otan pyöräni telineestä ja lähden sotkemaan kotiin. Matkalla hidastan vielä luokkakavereiden kohdalla kysyäkseni sitä yhtä kirjaa lainaksi uusintatenttiä varten. Noh. Ei ollut mukana, mutta netissä on tehtäviä. Niin. Kysyin tosiaan, että voinko hakea kirjan lainaan töitten jälkeen illalla, että tuon sen sitten huomenna takaisin ja oppisin ne vitun ala-aste matikat taas. Lukion pitkällä matikalla ei muuten pärjää. Suosittelen lyhyttä. Kannattaa myös harjoitella ne allekain kertomiset ja jakamiset kunnolla.
Pääsen kotiin ja laitan kahvit kiehumaan. Xtra kahvit. Kolme kertaa edullisempaa kuin Juhla Mokka. Ja kuusi kertaa pahemman makuista. Puolet ehtii tippua ennen kuin kaadan ne kuppiin. Kieli on jo kerran palanut, joten huuhdon kupin alas vauhdilla. Irvistyksen jälkeen taas ne vitun kengät jalkaan, kispa alle ja kohti keskustaa. Vielä vähän duunia tähän iltaan. Työpaikan ovella tarkastan tupakka-askin. Tyhjä. Kuka koskaan edes keksi aloittaa tupakoinnin. Nousen portaat ylös ja vedän kuulokkeet korville. Pääsen puhelinlinjoille viisi minuuttia myöhässä ja pomo näyttää siltä, kuin haluaisi viiltää minulta kurkun auki. Sama motispiikki seuraa kuin joka päivä. "Muista ottaa ihan rennosti ja...." Teen siis puhelinmyyntiä. Muihin hommiin, joita koulun päälle voi tehdä ei täältä juuri saa. Ei kauppoja ennen taukoa. Tauko koittaa. Kiroillen säntään ulos ovesta. Uutta röökiaskia hakemaan. Matkalla soitan mutsille, että saisiko vähän lainaa sitä ja tätä varten. Onneksi äiti heltyy. Saan rahaa, että saan sen tupakka-askin ja illalla vähän ruokaa. Ehdin ajoissa takaisin ja myynti lähtee sujumaan. Kotiin 3e tuntipalkalla. Jee.
Poljen kotiin. Ahdistaa, vituttaa, kusettaa ja nälättää. Ajelen risteyksistä katselematta juuri eteeni. Liikennettä on tähän aikaan enää vähän, mutta toisaalta ei juuri kiinnosta vaikka jäisin auton alle. Ajelen kauppaan. Nousen pyörän selästä ja huomaan kuinka puhki oikeastaan olenkaan. Vitun rankka päivä takana. Astelen zombina liukuovista sisään ja tarjouskorin luo. Yksi kinkkupaketti, eikä mitään muuta. Päätän ostaa roiskeläpän ja vähän kaljaa. Muuten ostaisin ruokaa, mutta nyt vituttaa liikaa. Loppuviikon voi syödä makaronia. Jos ehtii. Pääsen vihdoin himaan. Aukaisen selaimen. Tälle viikolle arviolta 10 h itsenäistä opiskelua jäljellä ja päivät buukattu täyteen lähitunteja sekä töitä. Vartin tehtyäni totean, että ei tästä tule tänää enää mitään. Avaan oluen ja päätän pelata vielä hetken ennen kuin menen nukkumaan. Tänään on vasta tiistai.
